Poliittinen ja biologinen nielu

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 30.10.2019 2:02
Mikko Tiirola

METSIEN KÄYTTÖN lisäämisestä tullaan sekä tieteellisessä että poliittisessa keskustelussa jatkuvasti vastakkaisiin lopputuloksiin. Selittävää tekijää on syytä etsiä hiilinielukäsitteestä. On kovin eri asia puhua poliittisesta hiilinielusta kuin biologisesta hiilinielusta.

Moni katselija hieraisi silmiään, kun katsoi Ylen tuoreen MOT-ohjelman. Siitä sai käsityksen, että metsien käyttö tuhoaa ilmaston. Ohjelma oli niin poliittinen, että käsitteitä on syytä selventää.

HIILINIELU ON tärkeä termi, koska hiilen sitomista maaperään, puustoon ja puutuotteisiin pidetään fossiilisten päästöjen vähentämisen jälkeen merkittävimpänä ilmastonmuutosta hillitsevänä toimenpiteenä.

Biologisesti hiilen sitominen voimistuu, kun metsän kasvu lisääntyy. Biologinen hiilinielu kasvaa, kun istutetaan puuttomia alueita, käytetään metsänuudistamisessa jalostettuja siemeniä ja taimia tai lannoitetaan metsiä.

Oikea-aikainen metsänhoito on myös tärkeää, koska se vähentää luonnon poistuman kautta tapahtuvaa hiilen vapautumista ja ohjaa hiilen varastoitumista niihin runkoihin, joista pysytään valmistamaan aikoinaan pitkäikäisiä puutuotteita.

Hakkuut heikentävät hiilen sitomista lyhyellä aikavälillä, mutta jos hakkuita lykätään, pienennetään tulevaisuuden hiilinieluja.

KÄYTETTÄVÄLLÄ AIKASKAALALLA on siksi ratkaisevaa merkitys. Viimeistään silloin siirrytään poliittisen hiilinielun maailmaan.

Samoin käy, kun valitaan tarkastelutasoa tai päätetään, miten hiilinielu todennetaan. Puhutaanko yksittäisestä puusta, metsiköstä, metsätilasta, maakunnasta, valtiosta vai globaalista tasosta?

Ilmakehä ei tunne rajoja, joten aina kun tarkastellaan globaalia tasoa suppeampaa hiilinielua, astutaan hiilinielun laskentapolitiikan puolelle. Samoin käy, kun hiililaskentaan otetaan mukaan puutuotteiden fossiilisia korvaava vaikutus ja kysynnän kasvu.

Hakkuiden vähentäminen Suomessa heikentää sekä fossiilisten globaalia korvaamista tai vain siirtää hakkuita muualle maailmaan, jossa metsänhoito on heikommalla tolalla kuin meillä.

EU:n hiililaskenta on erityisen poliittista. Se lähinnä vertaa hakkumääriä historiaan, silloin biologinen hiilinielu voikin muuttua poliittisella laskennalla hiilen lähteeksi.

Juurisyy tähän on kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) käyttämä laskentaoletus, että metsätuhot ovat sattumia eikä niiden vaikutusta oteta poliittisessa hiilinielulaskennassa huomioon. IPCC lähtee siis oletuksesta, että metsiin kerrytettävä hiilivarasto on yhtä varmassa tallessa kuin katon alle puurakennukseen varastoitu hiili.

SUOMALAISTEN TIETEENTEKIJÖIDEN soisi vaikuttavan tähän poliittisen hiilinielun systemaattisen laskentavirheen oikaisemiseen.

On hyvä myös kysyä, miksi Suomessa metsät eivät pala eikä meillä ole massiivisia hyönteistuhoja. Ei se ole sattumaa, vaan hyvän ja pitkäjänteisen metsänhoidon seuraus.

Kaiken A ja O on, että metsällä on arvoa metsänomistajalle. Jos sitä ei ole, poltetaan metsää muuhun maankäyttötarkoitukseen tai sen annetaan vaan palaa kuten rajan takana tehdään.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja

MTK ry

Petäjävesi