Puurakentamista ja puutulleja

13.12.2010

13.12.2010
Mikko Tiirola


Metsänomistajana olen iloinnut siitä, miten laajasti puurakentamisen merkitys on oivallettu kuluvan vuoden aikana. Ottaapa asian esille kenen tahansa poliitikon kanssa puoluekannasta riippumatta, saa asialle positiivista vastakaikua. Puurakentamisen edistäminen palvelee koko yhteiskuntaa ja maan kilpailukykyä. Kun kotimaisen puun käyttöä lisätään rakentamisessa, on sillä merkittäviä hyötyvaikutuksia ympäristölle, ilmastolle, kansantaloudelle, tasapainoiselle aluekehitykselle, työllisyydelle ja metsäsektorin kasvulle. Puurakentaminen edistää EU:n ilmastotavoitteiden toteutumista. Se voi luoda Suomelle uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joilla on tulevaisuudessa laajat vientimahdollisuudet.

Mekaaninen puunjalostus on valitettavasti ollut pitkään pikkuveljen asemassa suurimmissa suomalaisissa metsäteollisuusyrityksissä. Nyt saattaisi olla saumaa asian muuttamiseksi. Metsänomistajan tulovirrasta yli 2/3 osaa tulee tukkipuukaupasta. Kilpailukykyinen puutuoteteollisuus on metsänomistajan paras ystävä. Puurakentamisbuumin käynnistämisellä on keskeinen vaikutus myös metsänomistuksen kannattavuuteen. Vaalien jälkeisen uuden hallituksen ohjelmaan tuleekin saada mittava puurakentamisen ohjelma. Suomen kannattaa panostaa merkittävästi lisää määrärahoja alan tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Kansalaisina ja kunnallisina päättäjinä meidän tulee vaikuttaa siihen, että julkisessa rakentamisessa suositaan puuta rakennusmateriaalina ja vaaditaan puun käytön määrätietoista lisäämistä. Erityisesti ministerit Vapaavuori, Väyrynen ja Pekkarinen ovat olleet puurakentamisasiassa aktiivisia. Mutta edelleen odotan sitä, että meidän johtavista poliitikoista joku uskaltautuisi nostamaan puurakentamisen vahvan lisäämisen suomalaisen EU politiikan ytimeen.

Mitä Venäjän käymät WTO-neuvottelut toteutuessaan merkitsevät suomalaiselle metsänomistajalle? Metsänomistajalle asia näyttäytyy helposti pelkkänä mörkönä. Puutullien poistumista tai ainakin merkittävää madaltumistahan se merkitsee. Tarkoittaako se sitä, että venäläinen raaka-aine valtaa alaa suomalaiselta puulta? Näinkin voi käydä. Se on totta. Toisaalta se vie pohjan pois metsäteollisuuden pelosta kotimaisen puun loppumisesta, kun puun energiakäyttöä lisätään. Se vie pohjan myös perusteluilta, että Suomeen ei uskalleta investoida uutta kapasiteettia. Venäläisen puun vientitullien olemassaolo ei valitettavasti myöskään ole merkittävästi lisännyt, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kotimaisen puun kysyntää. Itse haluaisin katsoa asiaa myös siitä näkökulmasta, että tullien poistaminen lisää myös meillä suomalaisesta puusta valmistettujen puutuotteiden vientimahdollisuuksia valtavalle Venäjän markkinalle.

Metsäpäivien seminaarissa nousi esille mielenkiintoinen kuva Kiinan suuresta roolista. Kiinalaisten puunkäyttö on erittäin voimakkaassa kasvussa. Venäjältä Kiinaan myytävä havutukki maksaa kertaluokkaa enemmän kuin meikäläinen tukki. Seminaarissa nousi esiin ajatus siitä, voisiko käydä niinkin, että Suomesta vietäisiin tukkia Venäjän puolella olevalle suursahalle? - Aika mielenkiintoinen ajatus. Isänmaallisena miehenä toivon kuitenkin sitä, että parempi olisi, että meillä saataisiin mekaanisen metsäteollisuuden investointeihin ja tuotekehitykseen lisäkierroksia, ja tuotteet Venäjälle ja muillekin markkinoille menisivät mahdollisimman pitkälle jalostettuina.

Mikko Tiirola, Metsävaltuuskunnan pj, MTK