Ränsistyvät museot tarkoittavat eri asioita
KUUSAMON SEUTU | Mielipide
Metsänomistajajärjestön roolia luonnon monimuotoisuuden huomiotta jättämisessä kritisoitiin Kuusamon Seudussa (10.2) julkaistussa mielipidekirjoituksessa. Mielipidekirjoituksessa siteerattiin useaan otteeseen myös allekirjoittanutta mainitsematta kuitenkaan artikkelia, josta oli lainattu sitaattia suojelualueiden "ränsistyvistä museoista".
Kun sitaatti irrotetaan asiayhteydestä jää lukijalle harhainen kuva. "Ränsistyvä museosta" en ole kirjoittanut metsien monimuotoisuuskeskustelun yhteydessä, mutta olen voinut käyttää ilmaisua karrikointitarkoituksessa ilmastokeskustelun yhteydessä. Niissä on oleellinen ero.
Ilmastonmuutosta pitäisi torjua tuottamalla enemmän fossiilisia korvaavia tuotteita sekä lisäämällä metsäpinta-alaa ja parantamalla metsien kasvua. Mitä enemmän aiheutetaan metsäkatoa ja rajataan metsien käyttöä, sitä pienemmiltä pinta-aloilta metsien ilmastohyötyjä joudutaan hakemaan. Mitä vähemmän metsiä hoidetaan ja mitä vähemmän ne kasvavat, sitä vähemmän ne sitovat hiiltä. Silloin voi hyvin puhua ränsistyvistä hiilinieluista.
Luontokadon suhteen asia on monimutkaisempi, mutta ei silti pelkästään metsien "museointi"kysymys. Luontokadon raamattuna pidettävän Punaisen kirjan mukaan Suomen uhanalaisimmista metsälajeista yli puolet (55 %) elää paahderinteillä ja lehtometsissä. Niiden osuus on kuitenkin vain 1,5 % maamme metsäalasta. Näillä alueilla elävät uhanalaiset lajit tarvitsisivat aktiivista luonnonhoitoa umpeenkasvua vastaan tiukan suojelun sijasta ja hirvieläinkantojen nykyistä parempaa säätelyä lehtipuiden uudistumisen mahdollistumiseksi.
Maailman luonnonvaroja tutkiva järjestö WRI kertoo tuoreessa raportissaan, että trooppisia metsiä tuhoutui viime vuonna yli 12 miljoonaa hehtaaria. Ala on valtava, sillä Suomen koko metsäpinta-ala on 20 miljoonaa hehtaaria. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa trooppisten metsien rooli on keskeinen, sillä WWF:n esittämän arvion mukaan jopa 2/3 maailman eläin- ja kasvilajeista elää sademetsissä. Pelkästään paikallinen tarkastelu on vaarallista, koska metsien käytön vähentäminen Suomessa johtaisi maailmanlaajuisesti sekä lajikadon että ilmastonmuutoksen kiihtymiseen hakkuiden siirtyessä alueille, jossa metsä- ja lajikato on Suomea suurempaa.
Edellä kirjoittamani ei tarkoita sitä, etteikö myös arvokkaimpien vanhojen metsien suojelua pitää myös aktiivisesti edistää meillä. Siksi metsänhoitoyhdistyksissä on aktiivisesti lisätty panostusta metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen vapaaehtoisin keinoin. Luonnonsuojelun suosio maanomistajien keskuudessa on kasvanut kannustavien keinojen myötä, esimerkkejä tästä ovat METSO ja Helmi -ohjelmat. Myös talousmetsien luonnonhoitotoimia on kehitetty määrätietoisesti metsäsertifioinnin ja koulutuksen avulla.
Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa ja noin 300 000 metsätilaa. Niistä suurin osa on jäsenöitynyt metsänhoitoyhdistyksiin. Jokaisella yhdistyksen metsää omistavalla jäsentilalla on äänioikeus mhy valtuustovaaleissa. Sitä kautta on oikea tapa vaikuttaa yhdistyksen palveluvalikoimaan.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.