Se päättää ken äänestää
MHY lehdet 02/2019
Mikko Tiirola
Kevään eduskunta- ja eurovaaleilla on poikkeuksellisen paljon vaikutuksia suomalaiselle metsänomistajalle. Seuraava eduskunta käsittelee kansalaisaloitteen avohakkuiden kieltämisestä valtion mailla ja uudistaa metsätalouden kannustinjärjestelmän eli Kemeran. Eduskunta uudistaa myös alueiden käyttöä säätelevän maankäyttö- ja rakennuslain ja saattaa loppuun Sipilän hallitukselta kesken jääneen lunastuslain uudistamisen. Metsälain ja metsätuholain arvioinnit tapahtuvat nekin myöskin tulevalla vaalikaudella - metsänomistajat ovat näihin lähes 100 prosentin tyytyväisiä, mutta kaikki ehdokkaat eivät. Näiden lisäksi liikenne-, energia- ja veropoliittisilla ratkaisuilla vaikutetaan ihmisten arkeen ja elinkeinojen toimintaedellytyksiin todennäköisesti enemmän kuin koskaan. Kiinteistöveropeikkoakaan ei voi koskaan aliarvioida. Ja Brysselistä tulee metsiin liittyviä yllätyksiä tasaiseen tahtiin.
Metsäkeskustelun ajurina on toiminut ilmastonmuutos. Sitä ei pidä vähätellä, mutta ei se saa johtaa ilmastoahdistukseenkaan. Metsät eivät ole ilmastonmuutoksen syy, mutta metsien käytöllä voidaan ratkaista ilmasto-ongelmaa sitomalla hiiltä ja korvaamalla puutuotteilla fossiilisia ja istuttamalla puita lisää sekä Suomessa että muualla maailmassa.
Talouskysymyksestä ja osaamisesta pitää vaaleissa puhua enemmän. Valtion verotuloista yli neljä miljardia muodostuu metsäsektorin toiminasta. Suomen tavaraviennistä lähes joka neljäs vientieuro tulee kannolta lähtevien tuotteiden viennillä. Näillä tulovirroilla pyöritetään hyvinvointiyhteiskuntaa.
Vaalikeskusteluissa on esitetty hakkuutason palauttamista vuoden 2014 tasolle eli yli 10 prosentin leikkausta puun käyttöön. Leikkauksesta aiheutuisi parin miljardin euron arvonlisän vaje kansantalouteen ja lähes puolen miljardin euron supistumisen verotuloissa. Vaalikentillä on syytä kysyä millä tämä vaje rahoitettaisiin? Verojen kiristyksillä vaiko uusilla leikkauslistoilla? Hakataanko puuttuvat kuutiot Suomen sertifioitujen metsien sijasta sademetsistä, vai lisätäänkö hiilen ja öljyn käyttöä? Miten hakkuita rajoitettaisiin puuttumatta yksityiseen perustuslain turvaamaan omaisuudensuojaan, tai mitä puunjalostuslaitoksia vaadittaisiin suljettavaksi? Miten metsien museoiminen hiilivarastoiksi aiottaisiin rahoittaa? Ja millä kaikkien vaalimaa puurakentamista aiottaisiin edistää sillä aikaa, kun puut jätettäisiin metsiin järeytymään - venäläisellä tuontipuullako?
Metsänomistajien vaihtoehto on selvä: kun lisätään metsien kasvua, voidaan myös hakkuita lisätä kestävästi. 650 000 suomalaista yksityistä metsänomistajaa ovat ilmastosankareita, joita kannattaa kannustaa yhä parempaan metsien hoitoon.
Äänestysaktiivisuus on laskenut vaalilta. Maakuntien ja pääkaupunkiseudun välillä on äänestysvilkkauden ero kasvanut. Vuoden 1983 ja 2015 eduskuntavaalien äänestysaktiivisuuden vertailu osoittaa, että Helsingin vaalipiirin äänestysaktiivisuus on pienentynyt 3,3 prosenttiyksikköä, mutta Keski-Suomen vaalipiirin äänestysvilkkaus peräti 10,1 prosenttiyksikköä. Eurovaaleissa tällainen jakauma näkyy erityisen selvästi, kun koko maa on yhtä vaalipiiriä. Sama kehitys näkyy myös Keski-Suomen vaalipiirin sisällä. Päätöksiä tekevät ne, jotka saavat kansalta valtakirjan.
Kevään vaaleissa päätetään metsien käytön linjasta. Katkaistaanko biotalouden kasvu ja tuhansia työpaikkoja tarjoavat metsäteollisuusinvestoinnit? Metsänomistajilla on tänä keväänä erityinen syy äänestää sekä eduskunta- että eurovaaleissa. Se päättä, joka äänestää.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan pj MTK r.y.