Sukupolvelta toiselle - vieraskolumni AARRE 01/2010

AARRE 01/2010
VIERASKOLUMNI
MIKKO TIIROLA

Sukupolvelta toiselle

Pari vuotta sitten kotitilallani vieraili Luoteis-Venäjän metsähallinnon johtajia, jotka olivat kiinnostuneita yksityismetsänomistajuuteen liittyvistä kysymyksistä. Erityisesti heitä kiehtoi kysymys siitä, kuka päättää ajankohdan, milloin voin päätehakata metsäni. Kun vastasin heille, että voin omistajana itse päättää asiasta, kysyivät he välittömästi: "Miksi et heti hakkaa kaikkea maan tasalle?"

Minun oli avattava heille suomalaisen perhemetsätalouden ydinajatusta. Lapseni ovat 300 vuotta vanhan sukutilamme kymmenes sukupolvi. Kerroin heille periaatteestamme, että metsät pyritään jättämään nuoremmalle polvelle paremmassa kunnossa kuin itse olemme ne saaneet.

Vieraani eivät vielä tyytyneet tähän vastaukseen, vaan jatkoivat kysymällä, miten Suomessa kontrolloidaan, että hakataan vain omaa metsää. Kysymys tuntui suomalaisesta perspektiivistä aluksi hupaisalta ja oudolta. Suomessa maanomistamista kunnioitetaan, eikä naapurin maalta kaataminen tulisi kuuloonkaan. Kerroin, etten ole kuullut yhdestäkään tapauksesta, missä toisen metsää olisi tarkoituksella laittomasti hakattu.

Suomalaiseen perhemetsätalouteen liittyy siis vahvasti muitakin arvoja kuin raha. Metsiin kohdistuu tunnearvoja, joita pörssiosakkeet eivät tarjoa.

Muun omaisuudenhoidon tavoin metsien omistamiseen sisältyy kuitenkin myös huolta elinkeinon kannattavuudesta.

Viime aikojen metsäteollisuusuutiset ovat saaneet metsänomistajien otsat rypistymään. Vuosi 2009 oli puukaupan osalta poikkeuksellisen hiljainen, ja metsänomistajien tulot jäivät puoleen normaalin vuoden tasosta.

Puunjalostuslaitoksia on ilmoitettu lopetettavaksi lähes joka kvartaalin jälkeen. Jalostuskapasiteettia on purettu muutamassa vuodessa noin viidenneksen verran.

Metsäalasta on leivottu auringonlaskun alaa. Onko asia näin? Onko puulle kysyntää ja kannattaako metsiä hoitaa jatkossakin? Nämä ovat isoja kysymyksiä yksittäiselle metsänomistajalle, mutta myös koko kansantaloudelle.

Olen optimisti ja tässä syitä siihen. Ensinnäkin Suomen sitoutuminen EU:n ilmastotavoitteisiin johtaa vääjäämättä siihen, että puun energiakäyttö täytyy moninkertaistaa. Tukkia pienemmälle rungonosalle löytyy tulevaisuudessa taatusti kysyntää - nesteenä tai palavana.

Uusiutuvalla energialla täytyy kymmenen vuoden päästä tuottaa yhtä paljon energiaa kuin nyt tuotetaan maamme kaikissa ydinvoimaloissa ja Olkiluotoon rakennettavassa maailman suurimmassa ydinvoimayksikössä yhteensä. Tuulella ja biokaasulla tähän tavoitteeseen ei päästä. Metsään on mentävä eikä pelkästään risuja ja kantoja keräämään.

Energiantuotannon ohella metsien ekologinen merkitys maapallon hiilinieluna tulee korostumaan. Tällöin lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset tulevat kiristymään entisestään metsänomistajien eduksi. Metsänhoitoa tullaan arvostamaan nykyistäkin enemmän.

Taloudellisesti tukkikaupan osuus on metsänomistajalle lähes kolme neljännestä metsätuloista. Pitkän aikavälin näkymät tukkipuun käytön lisäämiseen ovat hyvät.

Puu luonnonmateriaalina tulee lisäämään suosiotaan rakentamisessa paljon energiaa kuluttavaan betoniin verrattuna. Palomääräykset ja moni muu lainsäädännön kohta tulee voida tarkistaa siihen muotoon, ettei niillä turhaan hankaloiteta puurakentamista. Julkiset rakennukset on tulevaisuudessa rakennettava puusta. Meidän metsänomistajien on pidettävä asiasta meteliä kotipitäjissämme ja maakunnissamme, aina kun rakennetaan julkisia rakennuksia. Puurakentamisen lisääminen ratkaisee hyvin pitkälle suomalaisen metsänomistajan ja maaseudun ja maakuntien tulevaisuuden. Tämän vuoksi sen edistäminen on saatava myös Suomen EU-politiikan keskiöön.

Suomalaisten metsänomistuksen tulevaisuus on edelleen vahvalla pohjalla. Siksi metsänomistajan kannattaa uskoa alan tulevaisuuteen suhdannevaihteluiden kurimuksessakin. Meidän ei kannata luopua ylisukupolvisesta ajattelutavasta, josta itänaapurissamme vasta haaveillaan.

On tärkeää, että metsätalous koetaan suomalaisessa yhteiskunnassa passiivisen omistamisen sijasta aktiivisena sukupolvelta toiselle siirtyvänä elinkeinona. Lainsäätäjän tulisi tarjota porkkanoita metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin ja metsätilojen koon kasvattamiseen.

Metsänomistuksen kannattavuudesta huolehtiminen on perhemetsätalouden edunvalvonnan keskeisin tehtävä myös tulevina vuosina - se on yhteinen asiamme.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.