Suomen ilmastolain perusta murenee - oppia jälleen Ruotsista?
SAVONMAA ´´| KOLUMNI | MIKKO TIIROLA
Suomi sääti vuonna 2022 maailman kunnianhimoisimman ilmastolain, joka muutti ilmastotavoitteet juridisesti sitoviksi. Se velvoittaa hallitukset toimimaan yli vaalikausien, jotta Suomi olisi hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen sen jälkeen.
Lain säätämisvaiheessa tutkittu tieto osoitti metsien olevan vahvistuva hiilinielu, ja laki rakennettiin tämän varaan. Perusta alkoi kuitenkin pettää jo saman vuoden syksyllä, kun Luonnonvarakeskuksen uudistetut mallilaskelmat romauttivat metsämaan laskennallisen nielun. Muutos vastasi kiintokuutiometreiksi muutettuna yli kymmenen miljoonan kiintokuutiometrin hakkuutason hiilimäärää. Vaikka hakkuumäärät eivät ole nousseet ilmastolain säätämisen jälkeen, on maankäyttösektori kääntynyt vahvasta nielusta kasvihuonekaasuinventaarioissa välillä jopa hiilen lähteeksi. Ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi Suomen ilmastopaneeli onkin esittänyt hakkuiden rajoittamista. Uusiutuvan puun hakkurajoitukset olisivat sekä ilmastolle että kansantaloudelle karhunpalvelus, sillä pääosa hakkuista tutkitusti siirtyisi muihin maihin aiheuttaen samalla Suomessa työttömyyttä ja miljarditappioita.
Ruotsi on toiminut viisaammin: se ei sitonut ilmastolakiaan metsänieluihin, vaan nollapäästöjen saavuttamiseen vuoteen 2045 mennessä. Ruotsissa metsäsektori nähdään ratkaisujen tarjoajana ja käyttöä tarkastellaan kokonaisilmastohyödyn kautta.
Orpon hallitus on sitoutunut ilmastolakiin, vaikka se tiesi sen perustan murtuneen. Elokuussa 2024 ympäristöjärjestöt haastoivat hallituksen oikeuteen riittämättömistä toimista. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, mutta antoi vahvan ennakkovaroituksen: jatkossa riittämättömät toimet voivat olla lainvastaisia.
Seuraavalla hallituskaudella onkin joko kiristettävä toimia radikaalisti tai päivitettävä laki vastaamaan nykyistä tietoa. Kansalaisten on syytä tietää ennen vaaleja, ovatko puolueet valmiita päivittämään lakia vähemmän nieluista riippuvaiseksi, kuten Ruotsissa. Tosiasioiden tunnustaminen ei ole ilmastotyön kieltämistä, vaan politiikan ohjaamista reilummin kohti fossiiliriippumattomuutta, teknistä hiilenpoistoa ja biotaloutta.
Opposition tehtävä on haastaa hallitusta. Vasemmistoliitto ja vihreät eivät sitä ideologisesti tee, mutta keskustalle ja SDP:lle ilmastolain päivitys sopisi vaaliohjelmiin erinomaisesti. Kansalaiset arvostaisivat rohkeutta korjata tehtyjä virheitä. Antit Kaikkonen ja Lindman, riittääkö rohkeus tosiasioiden tunnustamiseen vai pelottaako aiheeton ilmastodenialistin leima?
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.