Taalaksen kirja

IIJOKISEUTU KOLUMNI

Maailman johtava ilmastovaikuttaja YK:n alaisen maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas kirjoitti alkuvuodesta kirjan Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin.

Kirja on kansantajuisesti kirjoitettu ja se on kuunneltavissa myös äänikirjana.

Taalas kertoo kirjassaan, kuinka hänestä tuli ilmastotieteilijä. Kirjan punainen lanka on toivon herättäminen, että kaikkien huulilla oleva ilmastonmuutoskin on ratkaistavissa. Valaisevin esimerkein Taalas valaa luottamusta, ettei ilmastoahdistukseen ole syytä vaipua. Hän kertoo havainnollisesti, kuinka hänen omassa nuoruudessaan ja opiskelijavuosina 1970-1980 -luvuilla nuorisoa ahdistavina uhkakuvina olivat ydinaseet, happamat laskeumat tai otsonikato. Esimerkein Taalas rinnastaa silloisia uhkakuvia nykyiseen ilmastonmuutoskeskusteluun.

Taalas kykenee luomaan toivoa ilmastonmuutoksesta ahdistuneille kertomalla ilmiön syistä, mutta myös ratkaisukeinoista. Ilmastoahdistus on käännettävissä työksi ja toimeksi, kuten kirjassa siteeraan Aleksis Kiveä. Samalla hän kertoo opettavaisesti kriittisyyden tärkeydestä, varoittelemalla esimerkein ilmastofanaatikoista tai palstatilaa tai lisärahoitusta hakevista todellisuutta hurjistelevista tutkijoista.

Kuluvan toukokuun aikana Metsänhoitoyhdistykset, LähiTapiola ja MTK-säätiö ovat lahjoittaneet jokaiseen suomenkieliseen lukioon yli 7000 tätä Taalaksen kirjaa. Pudasjärven ja Taivalkosken lukiotkin ovat omansa saaneet.

Kirjalahjoituksen idean isä on LähiTapiolan hallintoneuvoston puheenjohtaja ja metsänhoitoyhdistys Savotan varapuheenjohtaja Jussi Huttunen, joka oli vahvasti vaikuttunut luettuaan Taalaksen kirjan. Huttunen kirjoitti Savon Sanomiin mielipidekirjoituksen, jossa hän toivoi teosta kaikkien suomalaiskoulujen oppimateriaaliksi.

Lahjoittajat haluavat lisätä nuorten tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttavista asioista. Sillä halutaan myös oikaista suomalaisessa ilmastonmuutoskeskustelussa olevia vinoutumia. Taalas valistaa lukijoita, että "asioiden mittasuhteiden ymmärtäminen on tärkeää valittaessa keinoja ongelman selättämiseksi". Isojen ja pienien asioiden sekoittuminen synnyttää vain tarpeetonta ahdistusta. Ratkaisu ei ole ruokavaliossa tai lentämisen välttämisessä eikä paperipusseissa. Kirjassaan Taalas hämmästelee, että "kotimaisessa ilmastokeskustelussa on useimmista muista maista poikkeavia sävyjä". Tällä hän viittaa erityisesti metsien hiilinielun poikkeukselliseen korostumiseen suomalaisessa keskustelussa. Ongelman ydin on todellisuudessa fossiilisissa raaka-aineissa, jotka selittävät lähes 90 prosenttia koko ongelmasta. Toiseksi suurin ongelma on trooppisten, ei uusiutuvien metsien hävittäminen. Tärkeä metsäkysymys on Taalaksen mukaan myös kyky torjua metsäpaloja. Suomalainen metsänhoito saa kirjassa ansaitsemansa arvostuksen.

Metsänhoitoyhdistykset ovat mukana kirjan lahjoitusprojektissa, koska ne, kuten Taalaskin haluavat olla oikaisemassa ylikuumentunutta suomalaista hakkuutasokeskustelua. Metsien kyky sitoa hiilidioksidia ja varastoida sitä puubiomassaan ja maaperään vähentää hiilidioksidin määrää ilmakehässä, mutta aivan yhtä tärkeää on myös tuottaa lisää uusiutuvia puutuotteita korvaamaan ilmastonmuutoksen syyllisiä eli fossiilituotteita.

Kirjalahjoitus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Akatemian ja Tieteellisen seurain valtuuskunnan järjestämää tutkitun tiedon teemavuotta 2021.

Mikko Tiirola, Metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y.