Taalaksen vai Ollikaisen linjalla?

IIJOKISEUTU KOLUMNI MIKKO TIIROLA

Viime viikonloppuna Ylen Ykkösaamun haastattelema Maailman ilmatieteenjärjestön pääsihteeri Petteri totesi, että metsien hiilinielujen korostuminen ilmastonmuutoskeskustelussa on suomalainen erikoisuus. Muualla huomio on fossiilitalouden alasajossa, sillä fossiilisen energian käyttö selittää lähes 90 prosenttia ongelmasta. Taalas totesi haastattelussa, että globaaliin ilmastonmuutoksen hillintään Suomen metsähakkuiden rajoittaminen voisi olla jopa haitallista.

Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen oli haastateltavan saman päivänä MTV3:n uutisextrassa. Hänen viestissään nielujen merkitys korostui. Ollikaisen mielestä tulevan hallituskauden tärkein ilmastotoimi on hiilinielujen pelastusohjelman laatiminen.

Herrojen näkökulma on erilainen, sillä Taalas tarkastelee asiaa maailmanlaajuisesti, koska kasvihuonekaasut eivät tunne maiden rajoja. Hän korostaa mitatun tiedon merkitystä ja pitää Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan tekemiä satelliittimittauksia arvokkaina. Niiden mukaan Suomi oli jo hiilinielu vuosina 2015-2020. Ollikainen taas tulkitsee asiaa EU:ssa käytössä olevien poliittisten laskentasääntöjen, ja valtioille jaettujen vastuiden perusteella, eikä pidä Nasan mittauksia riittävän luotettavina.

Ei ole siis ihme, että tavallista suomalaista metsien hiilinielujen romahtamispuheet hämmentävät.

Metsänomistajia ne hämmentävät erityisesti. Luonnonvarakeskuksen tilastot viime vuodelta kertovat, että Suomen metsien 103 miljoonan kuutiometrin kasvusta 72,5 prosenttia käytettiin teollisesti, energiaksi tai kotitarvekäyttöön. 13,8 prosenttia kasvusta jäi lahopuuna ja hakkuutähteinä metsään ja 13,7 prosenttia jäi kasvattamaan metsien hiilivarastoa. Vaikka metsien hiilivaraston kasvunopeus on hiukan hidastunut, sitovat suomalaismetsät edelleen enemmän hiilidioksidia kuin esimerkiksi koko Suomen liikennesektori päästää. Minun 55 vuotisen elämän aikana metsiin on kaiken hyvinvointia tuottaneen käytön jälkeen varastoitunut yli miljardi kuutiota lisää puuta. Jos se pinottaisin kolmimetriseksi pölkyiksi, muodostuisi siitä yli 11 metriä korkea pino maapallon ympäri. Me suomalaiset metsänomistajat olemme edelleen ilmastosankareita.

Taalaksen vai Ollikaisen linjalla, jää seuravan hallituksen ratkaistavaksi. On hyvä, että ministerit Kurvinen ja Lintilä nimittivät metsäbiotalouden tieteellisen paneelin. Sille on varmasti käyttöä tulevissa hallitusneuvotteluissa, sillä hiilinielun lisäksi metsistä olisi syytä muistaa viimeisellä vaaliviikolla taloudellinenkin puoli. Joka viides Suomesta lähtevä tavaraviennin euro lähtee muodostumaan siitä, että puu kaadetaan. Puunkäytön leikkaaminen esimerkiksi 10 prosentilla viimevuotisesta tekisi kansantalouteen noin 1,2 miljardin arvonlisävajeen. Puoluejohtajilta on kysyttävän, eikö niille rahoille olisi käyttöä sote-, koulutus- tai teiden kunnostusmiljoonina? Ääniuurnille mennessä toivon jokaisen miettivän, sillä kakku pitää leipoa ennen kuin sitä voi jakaa.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.