Tuulivoimaa ja kolonnialismia

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 12.11.2020 5:10
Mikko Tiirola

Ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät tavoitteet tulevat lisäämään sähkönkulutusta, kun teollisuudessa, liikenteessä ja lämmityksessä vähennetään riippuvuutta fossiilienergiasta. Siksi tuulivoima on tällä hetkellä Euroopan nopeimmin kasvava energiantuotantomuoto. Siitä on nopeasti tullut ilman valtion tukia kannattavaa energiantuotantoa myös Suomessa.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen tavoitteena on tuottaa tuulivoimalla 30 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta vuoteen 2030 mennessä. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi satojen uusien tuulipuistojen ja tuhansien tuulivoimaloiden rakentamista eri puolelle Suomea. Nyt tuulivoimaloita on jo yli 750.

Vielä muutama vuosi sitten tuulivoimahankkeet keskittyivät rannikkoalueille, mutta nyt voimaloiden kasvaneet tornikorkeudet mahdollistavat kannattavan tuotannon myös sisämaassa. Keski-Suomessa on vireillä lukuisia hankkeita ja maakuntakaavaa ollaan päivittämässä tuulipuistojen osalta.

Vaikka tuulivoiman lisärakentaminen koetaan yleisesti tarpeellisena, hyväksyy yhä harvempi sen rakentamista elinpiiriinsä. Näyttää vahvasti siltä, että tulevat tuulipuistot suunnitellaan siksi entistä useammin harvaanasutuille alueille.

TALOUSVAIKEUKSISSA OLEVILLE kunnille tuulivoimainvestoinnit ovat kiinnostavia niistä saatavien kiinteistöverotulojen vuoksi. Ilman sitä kunnat tuskin edistäisivät tuulikaavoitusta, koska tuulivoiman työllistävä vaikutus rajoittuu rakentamisaikaan.

Niille maanomistajille, joiden maille tuulivoimaloita on mahdollista sijoittaa, tarjoutuu maa-alueen vuokrasta tai tuulipuiston tuotosta merkittävä tulon lähde. Isot maanomistajat tekevätkin aktiivisesti hankekehitystä tuulivoimaa rakentavien yritysten kanssa. Myös metsätalouden harjoittamiselle tuulipuistoista on etua, koska hankkeen totuttamiseksi metsätieverkkoa täytyy parantaa merkittävästi.

Oikeudenmukaisinta olisi maksaa johtoalueen omistajille tuottoon perustuva korvaus.

Osalle metsänomistajista tuulivoimahankkeista tulee sen sijaan vain haittaa. Tuulipuistoista rakennettavat sähkön siirtolinjat (yleensä 110 kV) vaativat 26-30 metrin levyisen avoimen johtokäytävän. Tuulivoimarakentamisen hyväksyttävyys on heikentynyt johtokäytävien rakentamistarpeen takia.

Ongelmia tulee luonnonmonimuotoisuuden ja hiilinieluja vähentävän metsäkadon muodossa, kun metsäalueita pirstoutuu. Maanomistajia harmittaa vanhanaikainen lunastuslaki.

KUN SUOMEA sähköistettiin menneinä vuosikymmeninä, hyväksyivät maanomistajat sen, että sähkölinjat vedettiin eikä johtokäytävistä juuri korvauksia maksettu. Silloin oli kyseessä kaikkien yhteinen etu, että kyliin saatiin sähköt. Sähköverkkojen omistajina oli yleisimmin kunnallinen tai maakunnallinen verkkoyhtiö.

Nyt tilanne on täysin toinen. Nyt liiketoimintaa tekevät kansainväliset yritykset. On täysin perusteltua kysyä, saako toisen maalla tehdä liiketoimintaa maksamatta osaa tuotosta maan omistajalle.

Kun tuulipuistoja suunnittellaan merkittävästi lisää metsäisille ja syrjäisille seuduille, olisi lainsäädännön epäkohta viisasta korjata. Oikeudenmukaisinta olisi maksaa johtoalueen omistajille tuottoon perustuvaa korvausta.

Lainsäädännön muutos olisi tarpeen, jotta myös syrjäisille alueille rakennettavilta tuulipuistoilta ei lähtisi laajan metsänomistajakunnan tuki. Tuulivoimaa tarvitaan, mutta se ei saa tapahtua kolonialistisilla toimilla.

Kirjoittaja on MTK ry:n Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Petäjävedeltä.