Tuulivoimaako Itä-Suomeen?
SAVONMAA | METSÄNOMISTAJIEN ÄÄNITORVI | KOLUMNI
Itä-Suomi on jäänyt vihreän siirtymän investoinneissa muuta Suomea jälkeen. Pääsyy on tuulivoimaloiden puolustusvoimien tutkavalvonnalle aiheuttamat ongelmat sekä sähkön kantaverkon heikko kapasiteetti. Kohta valmistuva selvitys tuulipuistojen tutkavalvonnan haasteista tuonee vastauksia, alkaako tuulivoiman hankekehittäjät lähestymään aktiivisesti myös itäsuomalaisia kuntia ja maanomistajia. Valtiovallalla tuntuu olevan vahva tahtotila, että näin kävisi.
Itäsuomalaisten ei kannata olla kuitenkaan harmissaan, vaikka vihreän siirtymän ensi aaltoon ei ole ehditty. Erityisesti sähköverkon rakentamisen ohjaamiseen tarvitaan nykyistä reilumpia, luontoarvoja ja omaisuudensuojaa kunnioittavia pelisääntöjä. Puustoisessa ja vesistöisessä Itä-Suomessa lainsäädännön puutteet tuntuvat konkreettisemmin kuin Länsi- ja Pohjois-Suomessa.
Juurisyy on kelvoton lunastuslaki vuodelta 1977. Sen turvin energiayhtiöt saavat lunastaa sähkönsiirtolinjat ja tehdä tuottavaa liiketoimintaa toisen maalla aivan mitättömällä kertakorvauksella. Kohtuuttomuus näkyy räikeänä siinä, että energiapuistojen alueella maanomistajat saavat merkittäviä vuotuisia korvauksia ja yleensä voivat myös jatkaa puuntuotantoa alueella, kun taas siirtolinjan alle maansa menettäviltä voidaan lunastaa maat muutaman satasen hehtaarikohtaisella kertakorvauksella vuosikymmeniksi. Kuulostaako kohtuulliselta, että meillä Keski-Suomessa Petäjävedellä voi nykyisen lunastuslain turvin lunastaa mäntykangasta 240 euron hehtaarikohtaisella kertakorvauksella? Tämä 240 €/ha korvauksena siis siitä, että joku tekee tuottoisaa liiketoimintaa sinun maallasi vuosikymmeniä. Verottajakin laskee, että petäjävetinen metsämaan hehtaari tuottaa joka vuosi keskimäärin 138,50 euroa – Savonlinnan seudulla vielä enemmän.
Myös kantaverkko on heikommassa kunnossa Itä-Suomessa. Se tarkoittaisi uusia leveitä johtokäytäviä. Siksi olisi tärkeää, että lainsäätäjä edellyttäisi valtion omistamalta kantaverkkoyhtiöltä ns korkeiden Tannenbaum-pylväiden käyttöä, jolla johtokäytävien määrää ja leveyttä voitaisiin minimoida metsäkadon vähentämiseksi. Asia on merkittävä, sillä valtio-omisteinen kantaverkkoyhtiö Fingrid on julkisesti ilmoittanut jo nyt yli 5000 kilometrin leventämis- ja uudisrakentamistarpeista johtokäytäviin.
On lainsäädännössä hyvääkin. Läheisyysperiaate toimii. Kunnallisella päätöksenteolla on ratkaisuvalta siitä, halutaanko tuulivoimarakentamista edistää. Senkin lainsäädäntö takaa sen, että kenenkään maalle ei rakenneta voimaloita ilman maanomistajan tahtoa. Jos vihreän siirtymän hankkeet etenevät Itä-Suomessa, kannattaa kuntien ja maanomistajien tehdä tiivistä yhteistyötä. Silloin aluetalous saa maksimaalisen hyödyn.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.