Umpihankihiihdon MM -kisojen suojelijana - puhe 21. MM kisojen iltajuhlassa

Hyvät metsäluonnon ja umpihankihiihdon ystävät!

Minulla on ollut suuri ilo ja kunnia seurata kisatapahtuman suojelijan ominaisuudessa teidän vaellusta tänne yöleiriin. Keli on suosinut sekä kisailijoita, järjestäjiä että perässähiihtäjiä.

Kisojen seuraaminen tänä päivänä on nostanut mieleeni paljon ajatuksia, kun sain liikkua kilpailualueella sekä suksien että moottorikelkan kyydissä. Ajattelin nostaa niistä kolme tähän iltajuhlaan kolme asiaa.

• Ensimmäiseksi haluan nostaa tämän tapahtuman hienouden. Voin olla ylpeä pudasjärvisistä geeneistäni. Olen saanut käydä kouluni täällä ja täältä olen ammentanut elämäni perustan. Ehkä missään muualla ei tällaista tapahtumaa ja jo 21. kerran saataisi järjestettyä. Tällainen tapahtuma vaatii yhteishenkeä, talkoomieltä ja luonnon kunnioitusta ja sen kanssa elämisen osaamista. Ne ovat täkäläisen kansanluonteen vahvuuksia ja niistä kannattaa olla sopivalla tavalla ylpeitä. Uskon, että kaikki umpihankihiihtäjät voivat yhtyä tähän järjestäjäorganisaation kiitokseen

2) Pudasjärvinen luonto puhuttelee tietenkin minua syntyperäistä pudasjärveläistä erityisellä tavalla. Lapsuuden ja nuoruuden muistot ovat päivän mittaan tulleet monesti mieleen.

Erityisesti olen tänä päivänä muistellut jo 35 vuotta sitten pois nukkunutta isoäitiäni. Lapsen kuuntelin ihmetelleen hänen tarinoitaan vanhoilta ajoilta. Teille hyvät umpihankihiihtäjät, jotka olette tänään uurastaneet selkosilla, haluan muistella yhtä erikoisella tavalla mieleen jäänyttä tarinaa. Luonnollisesti se liittyy hiihtoon ja varmaan osaltaan myös umpihankihiihtoon - kestävyyteen, sisuun ja itsensä ylittämiseen.

Mummoni TörmäMuori kertoi useasti hiihtäneensä sota-aikana Paukkerista Kurenalle asioille. Hän oli talvisodassa jäänyt leskeksi. Isäni oli neljästä lapsesta nuorin alle vuosikas pappani kaatuessa rintamalla. Asiointireissulle tuli mittaa suuntaansa reilu 20 km jokivarsia ja Jongunjärven selkiä hiihdelleen. Selkärepussa oli iso paketti kotikirnuttua voita, jolla hän vaihtoi kirkonkylän rouvilta vaatteita ja taloustavaroita.

Paluumatkalla mummoni kertoi monesti olleensa niin väsynyt, että kyyristyi suksien päälle vähäksi aikaa levähtämään. Pienen torkahduksen jälkeen piti jatkaa taivallusta. Olihan jouduttava lasten luokse ja lehmien hoitoon. Lapset tietenkin odottivat äitiään ja pieniä tuliaisia. Vanhin tytär, oli pitänyt huolta perheen pienimmistä, mummoni lähtiessäni varhain aamulypsyn jälkeen hiihtämään kohti Kurenalusta.

3) Samalla kun muistelemme ja arvostamme meitä edeltäneitä sukupolvia, voimme katsoa myös tulevaisuuteen paljon optimistisemmin kuin kokonaiseen vuosikymmeneen ihan koko Suomessa, mutta varsinkin täällä selkosilla Pohjois-Suomessa.

Matkailun kasvuluvut ovat kaksinumeroisia. Erityisesti vaurastuva Aasia tuntuu löytäneen Pohjoisen lumon. Luonto- ja elämysmatkailu, jonka eliittiä te umpihankihiihtäjät edustatte ei vielä ole isoimpien massojen laji, mutta merkit siitä, että tulevaisuudessa niin voi olla

Luonnosta, hiljaisuudesta ja paksuista hangista voi tulla Pohjois-Suomelle matkailun kilpailuvaltti.

Umpihankihiihdossa yhdistyvät hienolla tavalla luonnon ja sen olosuhteiden kunnioitus sekä rohkeus etsiä omia reittejä. Umpihankeen suuntaavan hiihtäjällä on oltava samanaikaisesti sekä nöyryyttä luonnonvoimia kohtaan, että kykyä tehdä omia päätöksiä ja yhteistyötä toisten kulkijoiden kanssa.

Umpihankihiihtäjän arvoilla pärjäävät myös kaksi Pohjois-Suomen talouden jo ennestään vankkaa kivijalkaa: matkailu ja metsätalous. Molemmat ovat vahvassa myötätuulessa. Molemmille on sijaa eikä kummankaan tarvitse kärsiä toisen kehittymisestä.

Kuten umpihankihiihtäjän, on matkailuelinkeinon ja metsätaloudenkin pystyttävä raivaamaan omaa latuansa, mutta myös kulkemaan rinnan toisten kulkijoiden kanssa: Lentomatkailu pohjolan perukoille voi tyssätä lentämisen ilmastopäästöihin ilman biopohjaisen kerosiinin tuotantoa. Kehittyvät biotuotetehtaat tarjoavat raaka-ainetta biopolttoaineisiin pohjoisen hyvin kasvavista metsistä.

Samoja metsiä voivat hyödyntää rintarinnan umpihankihiihtäjät ja muut matkailijat. Yhdessä olemme enemmän, kuten jokaisen umpihankijoukkueen hiihtäjät tietävät. Kasvavan matkailun ja metsätalouden rinnakkain kulkemiseen kannattaa kehittää yhdessä uusia ratkaisuja, jotta molemmat uraa avaavat elinkeinot hyötyvät. Silloin saamme työtä ja toimeentuloa selkosten kansalle ja virkistystä sekä ilmastohyötyä kaikille.

Umpihankihiihdon MM kisojen virallinen suojelija

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.

Syötteellä 10.2.2018