Valkohäntäpeurakanta kasvaa hallitsemattomasti
Mielipiteet 04.06.2018
Valkohäntäpeurakanta aiheutti viime vuonna yli 5 100 liikenne- onnettomuutta.
Luonnonvarakeskuksen uusimman arvion mukaan valkohäntäpeuroja oli ennen uutta vasomiskautta jo 100 000 yksilöä. Määrä on kaksinkertaistunut reilussa viidessä vuodessa.
Tiheimmän kannan alueella valkohäntäpeuroja on jopa 85 yksilöä tuhannella hehtaarilla. Tilanteen tekee hälyttäväksi se, että ainoastaan muutamassa riistanhoitoyhdistyksessä (RHY) on pystytty kannan kasvu pysäyttämään ja ainoastaan yhdessä kannan leikkaaminen oli merkittävää.
Ylitiheä valkohäntäpeurakanta aiheutti viime vuonna yli 5 100 liikenneonnettomuutta. Poliisi ei enää edes rekisteröi peurakolareiden määriä, sillä niitä sattuu lounaisessa Suomessa niin usein. Tilanne on kestämätön.
Erikoiskasvien viljely on monilla alueilla käynyt mahdottomaksi. Valkohäntäpeuralaumat tuhoavat kevät- ja kesäkaudella viljelykasveja sekä niiden suojelemiseksi käytettävää kasvuharsoa. Viime vuonna korvattiin valtion varoin valkohäntäpeurojen aiheuttamia maatalousvahinkoja yli 200 000 eurolla. Määrä nelinkertaistui edellisvuoteen verrattuna.
Viime vuosina myös metsävahingot ovat lisääntyneet pienissä taimikoissa. Väheksyä ei pidä myöskään sitä, ne levittävät myös borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta aiheuttavia punkkeja.
Metsästyslain mukaan valkohäntäpeuran metsästys on pyyntiluvan alaista toimintaa. Metsästysoikeuden haltijalla tulee olla vähintään 500 hehtaarin yhtenäinen alue käytettävissä metsästykseen, jotta lupia voidaan myöntää. Luvat on haettava jo huhtikuun loppuun mennessä, vaikka Luonnonvarakeskuksen kanta-arviot valmistuvat vasta maaliskuun lopulla.
Käytännössä lupamäärien mitoitus on pääosin tapahtunut jo ennen kanta-arvion valmistumista. Tämä on johtanut siihen, että lupia ei voimakkaan kannankasvun tilanteessa haeta eikä ohjata hakemaan riittävästi.
Valkohäntäpeurakannan säätelyn tehostamiseksi on välttämätöntä helpottaa metsästystä. On syytä selvittää valon käytön mahdollisuus kyttäysjahdissa. Se helpottaisi naaras- ja vasaverotusta sekä saisi aikaan parempia riistalaukauksia.
Ajavan koiran käyttöä on myös syytä helpottaa, nostamalla ajometsästyksessä sallittavaa säkäkorkeutta. Metsästysajan jatkaminen helmikuun puoliväliin on ministeriöltä erittäin tervetullut muutos.
Lainsäätäjän on syytä pohtia myös, tarvitaanko byrokraattista pyyntilupajärjestelmää laisinkaan valkohäntäpeuran osalta? Sipilän hallitus on halunnut edistää kokeilukulttuuria ja vähentää viranomaisbyrokratiaa. MTK on esittänyt pohdittavaksi, voitaisiinko lupabyrokratiasta luopumista kokeilla ainakin tiheimmän kannan alueella.
On myös esitetty, että lupajärjestelmä säilytettäisiin, mutta luvanhakemisessa edellytettävä pinta-alarajoitus poistettaisiin tai sitä pienennettäisiin. Monet metsästysseurat vastustavat tätä ja pelkäävät sen aiheuttavan seuratoiminnan rapautumista. Näin voi ollakin, mutta ellei lainsäätäjältä, riistahallinnolta ja metsästysseuroilta löydy kykyä muihin ratkaisuihin, on tätäkin pidettävä viimeisenä vaihtoehtona.
Nyt moni maanomistaja on ylitiheän kannan alueella "panttivankina" voimatta käytännössä vaikuttaa kohtuuttomaan ja jatkuvasti pahenevaan tilanteeseen.
On ensiarvoisen tärkeää, että ongelma-alueilla paneudutaan pikaisesti ja perusteellisesti peuratilanteeseen. Kunkin riistanhoitoyhdistyksen johdolla tulee laatia selkeät toimintasuunnitelmat kannan leikkaamisesta tulevalla metsästyskaudella.
Tarkasteltavia asioita ovat ainakin: kannan leikkaustavoitteen asettaminen, seurojen sisäisten käytäntöjen kehittäminen siten, että se mahdollistaa ja kannustaa mahdollisimman suureen kaatomäärään, seurojen yhteistyön lisääminen esimerkiksi kylmätilojen käytössä sekä tarvittaessa kaupallisten kanavien luominen saaliin jatkokäsittelylle.
Esitämme, että vähintään 30 tiheimmän peurakannan RHY:tä kutsuvat koolle jo alkukesän aikana keskeiset paikalliset toimijat.
Koska on ennakoitavissa, että monilla alueilla huhtikuussa anottu kaatolupakiintiö todetaan riittämättömäksi todellisen kannanleikkaamisen kannalta, esitämme, että lupajärjestelmää joustavoitettaisiin nopealla lainsäädäntömuutoksella.
Niille riistanhoitoyhdistysalueille, missä valkohäntäpeurakanta on ylisuuri, tulisi maa- ja metsätalousministeriön asetuksella avata pikaisesti valkohäntäpeurakaatolupien jälkihaku, jossa metsästysseurat voisivat hakea suoraan kaatolupia lisää niin paljon, että kannan leikkaaminen todella on mahdollista.
MTK:n riista ja suurpetotyöryhmän puolesta haluamme vedota niin metsästäjiin, metsästysseuroihin kuin riistahallintoonkin, että valkohäntäpeuraongelmaan tartutaan vihdoin tosissaan. Maanomistajien mitta on täynnä. Huoli kasvavista vahingoista kuului voimakkaana myös MTK:n valtuuskunnan kokouksessa huhtikuussa.
Metsästäjiltä odotetaan vastuunkantoa ja lainsäätäjältä pikaisia toimia.