"Onko tur­val­li­suu­tem­me taattu ja onko meillä kai­kis­sa ti­lan­teis­sa ruokaa ja ener­giaa tar­jol­la?"

Partiolaisen vyössä lukee: ole valmis. Sitä me suomalaiset nyt pohdimme ukrainalaisten auttamisen lisäksi. Onko turvallisuutemme taattu ja onko meillä kaikissa tilanteissa ruokaa ja energiaa tarjolla? Tätä sanotaan huoltovarmuudeksi. Viimeiset viikot ovat muistuttaneet meitä karulla tavalla, että turvallisuus, ruoka ja energia eivät olekaan itsestään selviä asioita.

Puolustusturvallisuuden osalta olen luottavainen, että meidän valtiojohtomme ja puolustusvoimat osaavat tehdä harkittuja, mutta määrätietoisia ja oikea-aikaisia ratkaisuja siitä mitä puolustusvalmiuden nostaminen vaatii. Luotan siihen, että päätökset Nato-jäsenyyden hakemisesta tehdään viileän harkinnan tuloksena. Kansanäänestystä siihen ei tarvita eikä mahdollisuutta Putinin trollien vaikuttamiselle. Maanpuolustustahdolla on iso merkitys kuten ukrainalaiset sitä osoittavat. Sitä meillä tutkitusti löytyy.

Ruokahuollon osalta tilanne on synkempi. Maailmaa odottaa ruokakriisi. Ukraina on normaalioloissa viidenneksi suurin vehnän ja kolmanneksi suurin maissin viejä maailmassa. Lasketaan, että ukrainalaiset ruokkivat 600 miljoonaa ihmistä. EU:n viljavarastot ovat valmiiksi tyhjät ja Suomessa maatilat ovat ennenäkemättömässä kannattavuuskriisissä. Lannoite- ja energiariippuvuus Venäjästä on käsittämättömän suuri. Konfliktimaiden osuus EU alueen lannoitemarkkinoista on ollut 43 prosenttia. Yaran Suomen-tehtailla käyttämistä kalisuolasta ja ammoniakista 80 prosenttia on tullut Venäjältä. Suomessa ongelmat eivät rajoitu lannoitteiden saatavuuteen ja kolminkertaistuneeseen hintaan. Pohjalla on viime kesän kato ja suomalaisen ruokaketjun pitkäaikainen toimimattomuus. Alkutuottaja on musertunut isoja tuloksia tehneen ruokakaupan halpuutukseen. S-ryhmän ja Keskon pitää vihdoin kantaa vastuuta. Hallitukselta odotetaan myös pikaisia tekoja lupausten sijasta. Tukipolitiikan työkaluilla ei kannattaisi ensisijaisesti operoida vaan haettava nopeampia toimia. Arvonlisäveropalautukset tuplana tuotantopanoksista ja energiaveron ylimääräinen palautus pystyisivät nopeimmin ohjaamaan kevätkylvöille kipeästi tarvittavaa resurssia aktiivitiloille.

Energia on huoltovarmuuden kolmas ydin. Lämpöä, sähköä ja polttoaineita tarvitsemme, koska elämme arktisella alueella ja pitkien etäisyyksien maassa. Riippuvuutta venäläisestä fossiilienergiasta on kuitenkin pakko vähentää. Kaasun ja öljyn tuonnilla rahoitetaan Putinin sotaa eikä sen saatavuuden varaan voi laskea energiahuoltoa. Vihreää siirtymää tarvitaan, mutta se on tehtävä järkevästi. Biokaasuinvestoinnit pitää saada ripeästi liikkeelle ja turvetta on nostettava huoltovarmuusvarastoihin. Turvekoneiden romutus on pysäytettävä. Suomen pitää olla nyt tiukkana EU komission esityksille, joilla pyritään ennallistamaan ja suojelemaan kohtuuttomasti metsiä. Maailma on muuttunut ja myös komission pitää se ymmärtää. Puuta meillä on ja sitä pitää pystyä hyödyntämään. Venäläinen tuontipuu ja -hake on korvattavissa pääosin markkinatalouden keinoin. Metsäteollisuudella on takanaan historiallisen hyvät tuloskaudet. Sekä energia- että ainespuuta saa ja kohteita löytyy, kun on halua ja tarvetta ostaa. Kaiken lisäksi tullitilastojen mukaan tuontipuusta on usein maksettu kotimaista puuta enemmän. Toki poliitikoillekin on työsarka. Kuljetus- ja korjuukustannukset nousevat ja korjuukalustoista ja kuskeista tulee pulaa. Terminaaleihin ja yksityisteihin tarvitaan huoltovarmuuspanostuksia. Niihin hallituksen pitää reagoida. Harvenevia hankintahakkaajia on järkevä houkutella verovapaan erän tuplaamisella. Metsävähennyksen korottaminen taas edistäisi sukupolvenvaihdoksia, parantaisi luonnollisten henkilöiden kilpailukykyä rahastoja vastaan ja aktivoisi myös puun tarjontaa.

Nyt ei ole sijaa poliittiselle pelille eikä koplaamiselle. Pääministerillä ja valtiovarainministerillä on isoin vastuu huolehtia, etteivät ideologiat estä valmiuden nostamista.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y.