Vältetään soidensuojelusota

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 21.10.2014 6:00
Mikko Tiirola

Uuden ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) ilmoitus selvittää vapaehtoisen suojelun mahdollisuus ennen soidensuojelun täydennysohjelman hyväksymisestä on nostanut kiivaan keskustelun. Grahn-Laasosen edeltäjä Ville Niinistö (vihr.) on avoimesti syyttänyt MTK:n lobbareita luonnonsuojelun vastustamisesta.

Puurot ja vellit ovat menneet ilmeisen tarkoitushakuisesti sekaisin. Vapaaehtoisen suojelun raju vastustus on yllättänyt vanhakantaisuudellaan. Niinistö kyllä tuntee tarkasti MTK:n kannan: MTK ei ole missään vaiheessa vaatinut ohjelman tavoitteista luopumista.

Suomessa suoalueista on suojeltu 13%. Se sinänsä on varmasti riittävästi, mutta MTK myöntää, että erityisesti eteläisessä Suomessa on lukuisia suotyyppejä, joiden lisäsuojeluun on aidosti tarvetta. MTK tukee ohjelman tavoitteita, mutta ei sen toteuttamistapaa.

Suojeluohjelmaa on valmisteltu Niinistön mukaan jo kuusi vuotta. Silti maanomistajille oli suunniteltu kuulemista vain pari kuukautta ennen kuin maanomistajia velvoittava ohjelma oli tarkoitus päättää valtioneuvostossa.

Luonnonsuojelun hyväksyttävyyden näkökulmasta ministeri Grahn-Laasosen päätös tuli kreivin aikaan. Natura 2000-ohjelman haavoja on aivan turha lähteä avaamaan uudelleen.

Niinistö vastustaa vapaehtoisuutta sillä, että ohjelman laatu kärsisi, sen toteuttaminen hidastuisi ja useiden omistajien omistaessa suokokonaisuutta yhdenkin vastustus pilaisi suojeluarvon. Kaikki nämä väittämät voidaan perustellusti välttää, jos niin halutaan.

Ympäristöministeriön palkkaamat biologit ovat kartoittaneet ohjelman kriteereihin soveltuvia kohteita tuplasti yli tavoitellun 100 000 hehtaarin.

Olen täysin vakuuttunut, että vapaehtoisin keinoin suojeluohjelman tavoite saadaan täyteen ja jopa yli, jos myönnetään, että suojeltavien soiden ei tarvitse olla juuri viranomaisen määräämiä, kunhan ne kuuluvat tuohon asiantuntijoiden luonnonsuojelubiologisin perustein määrittelemään laajempaan perusjoukkoon.

Nyt haettavat kohteet olleet luonnontilaisia maanomistajien tietoisen päätöksen johdosta tähänkin asti satoja vuosia. Ei asia muutamassa vuodessa mihinkään karkaa.

Muodollisen pakkosuojeluvarjon alla tapahtuvan kuulemisen sijasta maanomistajille voisi ihan hyvin tehdä suoramarkkinointia: "Sinulla on luontoarvoiltaan hieno suo, haluatko tehdä siihen vapaaehtoisesti suojelusopimuksen ja saada verotonta korvausta?".

Jos tämän markkinoinnin tekisivät yksityiset toimijat, voisivat hallinnolliset kustannukset pienentyä ja ohjelman toteutus nopeutua. Tuttujen toimijoiden kuten metsänhoitoyhdistysten toimiminen asian markkinoijina ja porukan kasaan kerääjinä varmasti lisäisi maanomistajien valmiutta hyväksyä suojelu.

Esivalmistellut tarjoukset vähentäisivät huomattavasti yt-neuvottelujen piinaamien ely-keskusten työtä. Kun ympäristöhallinto ei pakota ihmistä suojeluun, tai edes aja maanomistajaa nurkkaan tekemään äkkipikaisia ratkaisuja soidensa käytöstä, helpottuu myös suojelusopimusten tekeminen.

Vapaehtoinen suojelu voitaisiin toteuttaa Etelä-Suomen monimuotoisuusohjelman Metson periaatteita noudattaen omana ohjelmanaan. Metsosta on saatu erittäin hyviä kokemuksia ja sitä ovat kiitelleet kaikki.

Maanomistajat ovat tuoneet kohteita tarjolle koko ajan enemmän kuin sopimuksiin on valtio budjetoinut rahaa. Sen kautta on suojeltu yli 80 000 hehtaaria metsiä.

Miksei tämä malli voisi toimia vielä houkuttelevampana suoalueilla, joille maanomistajilla ei tähän saakka ole ollut taloudellista käyttöä?

Jos suojeluun haluttavalla suoalueella on useita tiloja, voitaisiin maksaa kasautumisbonusta, joka voisi olla porrastettu omistajien lukumäärän mukaan. Tällöin kannustin suojeluun olisi itse asiassa sitä suurempi, mitä laajempi omistajajoukko suolla olisi.

Suokokonaisuuksien esittäminen suojeluun olisi houkuttelevaa. Tarjouksen voisi jättää vain, kun kaikki omistajat olisivat siinä mukana. Maanomistajien tietoisuus siitä, että vain osa suojeluun soveltuvista soista pääsisi mukaan, vauhdittaisi varmasti ohjelman toteutumista.

Monia maanomistajia ärsyttää erityisesti se, että Suomessa valitsevan suojelukäytännön mukaisesti suojeluohjelmassa suojeltavalta alueelta maanomistaja menettää myös metsästysoikeuden.

Natura 2000 -ohjelman valmistelun yhteydessä maanomistajille lupailtiin, että metsästysoikeudet säilyvät, mutta näin ei ole suuressa osassa alueita käynyt.

Metso-ohjelman mukaisessa vapaehtoisessa suojelussa metsästysoikeus jää maanomistajalle. Tällä asialla on vapaehtoisen suojelun hyväksyttävyyden kannalta yleisesti luultua suurempi merkitys.

Ministeri Grahn-Laasosen päätöksen jälkeen myös luonnonsuojelujärjestöjen ja Ville Niinistön on syytä nousta poteroista ja lähteä avoimesti tutkimaan vapaehtoisen soidensuojelun mahdollisuuksia uhanalaisten suotyyppien suojelemiseksi.

MTK on osaltaan valmis rakentavaan keskusteluun ja työhön suojelutavoitteiden saavuttamiseksi.

Mikko Tiirola

puheenjohtaja

MTK:n metsävaltuuskunta

Petäjävesi