Valtio ansaitsee yksityisteillä

Valtio ansaitsee yksityisteillä
Hätkähdyttikö otsikko? Voiko se pitää paikkansa?
Suomen reilun 450 000 kilometrin pituisesta kokonaistieverkosta noin 360 000 kilometriä on eriasteisia yksityisteitä. Yksityisteiden omistajat käyttivät teidensä auraamiseen ja kunnossapitoon rahaa noin satamiljoonaa euroa Suomen tieyhdistyksen laskelmien (2022) mukaan.


Tiekunnat eivät voi arvonlisäverolainsäädännön tulkinnan takia vähentää maksamiaan arvonlisäveroja. Arvonlisäveroprosentti on nostettu 25,5 prosenttiin ja teiden hoitokulut ovat nousseet kolmen vuoden takaisesta inflaation vuoksi yli 10 prosenttia. Siksi voidaan pitää varmana, että valtion verokassaan kertyy yksityisteiden tiekunnilta vähintään 25 miljoonaa euroa arvonlisäveroja tänä vuonna. Joka neljäs tiekunnan aurauskeikka ja murskekuorma menee valtion verokarhun suihin.

Vielä vuonna 2022 valtio avusti budjetissaan yksityisteiden parantamista valtionavustuksilla 40 miljoonalla eurolla, mutta kuluvan vuoden rahoitusta Orpon hallitus on leikannut rajusti: yksityisteiden perusparannusten valtionavustukset on romahdutettu tämän vuoden budjetissa 6,8 miljoonaan euroon.

Nämä luvut osoittavat, että otsikko on totisinta totta. Valtio tienaa tänä vuonna yli 15 miljoonaa euroa yksityisteillä. Tämä on väärin, sillä yksityisteitä käytetään korvauksetta laajasti retkeilyyn, marjastukseen, metsästykseen, kalastukseen ja matkailuunkin jokaisen oikeuksiin vedoten. Alan kääntyä 15 vuotta sitten Jorma Ollilan työryhmän esittämälle kannalle eli paikantamiseen perustuvaan kilometrimaksuun asian oikaisemiseksi.

Myös kunnat käyttävät yksityistieverkkoa palvelujensa tuottamiseen ja avustavat siksi tienpitoa erilaisilla perusteilla harkinnanvaraisesti. Valitettavasti viime vuosina monessa kunnassa on vähennetty tai jopa poistettu yksityisteille myönnettävät avustukset. Yksityisteiden varsilla asuvat kiinteistöjen omistajat maksavat kiinteistöveroa siinä missä taajamienkin asukkaat, mutta he joutuvat pitämään omilla varoillaan tiensä kunnossa, toisin kuin kaava-alueilla. Kuntien kiinteistöverotuotot ovat olleet kasvavia. Siksi voisi olla kohtuullista, että valtuustot ohjaisivat kiinteää osuutta kiinteistöverotuotosta yksityistieavustuksiin. Se olisi elinvoimaa vahvistava linjaus, mutta myös oikeudenmukaisuuskysymys.

Alempiasteisen tieverkon merkitys lisääntyy viimeaikaisten mullistusten myötä. Kysymys on huoltovarmuudesta. Yksityisteitä ja valtion alempiasteista tieverkkoa on tarve kehittää myös maanpuolustuksen näkökulmista. Vaihtoehtoisia reittejä tarvitaan sekä joukkojen että kaluston liikkumiseen. Alempiasteisen tieverkon silloissa on kasvavaa korjausvelkaa. Nato vaatii tulevina vuosina rahoitusosuuden kasvattamista. Sieltä on perusteltu siivu löydyttävä erityisesti itäisen Suomen yksityisteille.

Metsäisen, vesistöjen rikkoman ja tiheän alempiasteisen tieverkon Itä-Suomen kannalta olisi kohtuullista, että hallitus ohjaisi edes sen rahoituksen yksityisteille, mitä se arvonlisäveroina kerää. Se ei ole kohtuuton vaatimus edes miljardisopeutuksia tekevältä hallitukselta.

Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y