Orpon hallitus on leikannut yksityisteiden rahoituksesta rajusti, vaikka Suomen huoltovarmuus ja puolustuskyky edellyttävät teiden parempaa kuntoa, kirjoittaa Mikko Tiirola.

Mielipide| Mikko Tiirola

Suomen reilun 450 000 kilometrin pituisesta kokonaistieverkosta noin 370 000 kilometriä on eriasteisia yksityisteitä. Suomen tieyhdistyksen laskelmien mukaan omistajat käyttivät yksityisteiden kunnossapitoon rahaa noin sata miljoonaa euroa vuonna 2022. Tästä noin 80 prosenttia muodostuu pysyvää asutusta sisältävien yksityisteiden tiekuntien auraus- ja kunnostuskuluista, noin 13 prosenttia metsäteiden ja 7 prosenttia muiden yksityisteiden, esimerkiksi mökkiteiden, kunnossapidosta.

Tiekunnat eivät voi vähentää maksamiaan arvonlisäveroja. Arvonlisäveroprosentti on nostettu 25,5 prosenttiin ja teiden hoitokulut ovat nousseet kolmen vuoden takaisesta inflaation vuoksi yli 10 prosenttia. Siksi voidaan pitää varmana, että valtion verokassaan kertyy yksityisteiden tiekunnilta vähintään 25 miljoonaa euroa arvonlisäveroja tänä vuonna. Joka neljäs aurauskeikka ja murskekuorma menee verokarhun suihin.

Vielä vuonna 2022 valtio avusti budjetissaan yksityisteiden parantamista valtionavustuksilla 40 miljoonalla eurolla. Kuluvan vuoden rahoitusta Orpon hallitus on leikannut rajusti: yksityisteiden perusparannusten valtionavustukset on romahdutettu tämän vuoden budjetissa 6,8 miljoonaan euroon.

Vuonna 2022 metsäteiden perusparannuksia valtio avusti noin kolmella miljoonalla eurolla. Myös metsätalouden kannustinjärjestelmän rahoitusta hallitus on leikannut lähes kymmenellä miljoonalla eurolla.

Nämä luvut osoittavat, että valtio tienaa tänä vuonna yli 15 miljoonaa euroa yksityisteillä. Tämä on kerta kaikkiaan väärin.

Alempiasteisen tieverkon merkitys lisääntyy viimeaikaisten tapahtumien myötä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on mullistanut puunkuljetusten suuntia monien merkittävien metsäteollisuuden investointien lisäksi. Suomen tavaraviennistä parikymmentä prosenttia alkaa puun kannolta yksityisteitä pitkin.

Yksityisteitä ja valtion alempiasteista tieverkkoa on tarve kehittää myös maanpuolustuksen näkökulmista. Vaihtoehtoisia reittejä tarvitaan sekä joukkojen että kaluston liikkumiseen. Alempiasteisen tieverkon silloissa on kasvavaa korjausvelkaa. Nato vaatinee tulevina vuosina rahoitusosuuden kasvattamista. Sieltä on perusteltu siivu löydyttävä myös yksityisteille.

Vähintä olisi, että eduskunta tekisi ryhtiliikkeen yli hallitus–oppositiorajojen ja nostaisi yksityistiemäärärahat edes sille tasolle, mitä valtio yksityisteillä tienaa.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y

Suomen tieyhdistyksen hallituksen vpj

Petäjävesi