Viekö Bryssel Pohjois-Suomen investoinnit?

Mikko Tiirola 29.08.2017 06:00
KALEVA MIELIPITEET

Komission esitys ja parlamentin ympäristövaliokunnan mietintö ovat karmeita. Toteutuessaan ne voivat tarkoittaa sitä, että Suomi joutuisi maksumieheksi, jos puunkäyttöä lisättäisiin

Olen saanut tutustua Pohjois-Suomen metsien "kasvuihmeeseen". Ensin retkeilimme Iissä Eero Alaraasakan elämäntyöhön tutustuen.

Rantapohjan huikeimmalla kohteella on kasvanut puuta Eeron 35-vuotisen mhy-uran aikana 320 kuutiometriä/hehtaari. Tämä yksi hehtaari on sitonut joka vuosi kolmen keskiveroautoilijan CO2 päästön, kun viereinen hoitamaton ikimetsäksi jätetty paksusammalkuusikko ei ole tehnyt sitä lainkaan.

Heti perään tutustuimme Pudasjärven Kouvalla Suomen suurimpaan avohakkuualueeseen, niin sanottuun Osaran aukeaan. Se on pinta-alaltaan lähes kaksi kertaa suurempi kuin Kempeleen kunta.

Avohakkuut tehtiin, kun sodan jälkeen piti uudistaa harsinnalla vajaatuottoiseksi hakattuja valtion metsiä. Käynti Kouvalla avaa silmiä - sinne pitäisi kutsua EU-parlamentin ja komission jäseniä oppimaan hiilen kiertoa.

Valtakunnan metsien inventointitiedot kertovat retkeilyillä havaitun asian faktatietona: Pohjois-Suomen metsien kasvu ja samalla hiilensidontakyky on nelinkertaistunut 1950-luvun tasolta. Tämän kasvun varaan suunnitellaan investointeja (muun muassa Kemijärvi, Kemi, Paltamo). Niiden vaikutus aluetalouteen olisi useita miljardeja euroja.

Suunnitelmat ovat jo pitkällä, mutta synkkiä pilviä on kasautumassa Brysselin suunnalta. Vaikka EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikka eikä se voi päättä miten paljon kukin jäsenmaa puuta käyttää, päätetään Brysselissä Pariisin ilmastosopimukseen liittyvistä maankäytön, sen muutoksen ja metsätalouden laskentamalleista (LULUCF) sekä uusiutuvan energian kestävyyskriteereistä (REDD2).

"650 000 suomalaista metsänomistajaa Brysselin syyskausi huolestuttaa kovasti."

Komission esitys ja parlamentin ympäristövaliokunnan mietintö ovat karmeita. Toteutuessaan ne voivat tarkoittaa sitä, että Suomi joutuisi maksumieheksi, jos puunkäyttöä lisättäisiin. Tämä taas saattaisi johtaa siihen, että kansainväliset sijoittajat toteutettaisi hankkeet EU:n ulkopuolelle, missä poliittista riskiä ei olisi.

Oikeasti metsät sitoivat viime vuonna 41 prosenttia suomalaisen yhteiskunnan tuottamista hiilidioksidipäästöistä, kun luku EU:ssa on keskimäärin seitsemän prosenttia. Suomalaisen oikeustajuun ei sovi, että tällaisista lähtökohdista Suomelle oltaisiin kirjoittamassa laskua.

Kalevassa (12.8.) oli artikkeli suomalaisten europarlamentaarikkojen näkemyksistä. Osa heistä ei tunnu tajuavan asian vakavuutta, vaan peesailee kansainvälisten ympäristöjärjestöjen outoja kantoja. Hämmästellen olen seurannut Sirpa Pietikäisen (kok.), Heidi Hautalan (vihr.) ja jopa Merja Kyllösen (vas.) kannanottoja.

Ympäristöjärjestöt ovat väärässä, sillä hoitamaton metsä on huono hiilensitoja ja ennen pitkää myrskyt, hyönteis- ja sienituhot tai metsäpalot vapauttavat hiilen ilmakehään. Näin on käynyt Välimeren maissa, Kanadassa ja Venäjällä.

Toiseksi, jos puu museoidaan metsiin, jatketaan öljyn ja kivihiilen voittokulkua. Kolmanneksi, puunkäyttö lisääntyy joka tapauksessa. Jos investointeja ei tehdä Suomeen, ne menevät muualle, missä luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on heikompaa kuin meillä.

650 000 suomalaista metsänomistajaa Brysselin syyskausi huolestuttaa kovasti. Vaikuttamistyötä tehdään viimeiseen asti.

Mikko Tiirola

puheenjohtaja

Metsävaltuuskunta, MTK r.y.