Vyötä löysemmälle ja henkselit pois

Suomalainen hallintokulttuuri on sopeutunut kehnosti lähes 30-vuotisen EU jäsenyyden aikana Brysselin strategioiden ja direktiivien soveltamiseen. Kansalaisena ja elinkeinonharjoittajana tuntuu, että meillä pistetään kovin hanakasti EU päätösten asettaman vyön lisäksi omat kireät henkselit, kun muualla omia henkseleitä ei käytetä, vaan osataan löysyttää EU:n asettamaa vyötä kansallisen edun nimissä.

Ruotsalaisetkin osaavat soveltaa direktiivejä vähemmän paavillisesti kuin me. On vaikea ymmärtää, miksi ruotsalaiset kykenevät hoitamaan suurpetokantojaan tai estämään valkoposkihanhien vahinkoja metsästämällä, mutta me emme.

Juuri nyt, kun Suomen tavoitteiden saavuttaminen jäi puolitiehen ennallistamisasetuksesta käydyissä EU instituutioiden kolmikantaneuvotteluissa, on eduskunnassa, hallituksessa ja ministeriöissä todellisen ryhtiliikkeen paikka. Vyötä on opittava vihdoin löysäämään eikä henkseleihin ole enää varaa.

Jos ennallistamisasetus läpäisee neuvotellussa muodossa jäsenmaiden neuvosten ja EU parlamentin lopulliset äänestykset, ratkaisee kansallisesti laadittava toimeenpanosuunnitelma suomalaisille koituvan miljardilaskun määrän. Keinoja järkevään ja omaisuuden suojaa kunnioittavaan lopputulokseen on löydettävissä, kun EU asetusta opittaisiin soveltamaan kansallisen edun lähtökohdista.

Jo ennen ennallistamisasetuksen soveltamista nähdään konkreettisesti, kykeneekö Orpon hallitus toteuttamaan ohjelmaansa kansallisen monimuotoisuusstrategian ja EU:lle annettavan monimuotoisuussitoumuksen osalta. Sitä työtä tehdään juuri nyt. Toteutettavien toimenpiteiden lukumäärä on pidettävä hallittavana. Koko EU:lle sovittuja suojeluprosentteja ei pidä tulkita Suomelle epäedullisesti kuten luontopaneeli vaatii.

Asia konkretisoituu luonnontilaisten ja vanhojen metsien kriteerien määrittelyssä, joita juuri nyt tehdään. Tasapainoinen lopputulos syntyy vain, jos ne määritellään myös sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat huomioiden ja omaisuuden suojaa kunnioittaen. Suojelun toteuttamiseen vaadittava rahoitus täytyy ratkaista kriteerien määrittelyn yhteydessä. Metsänomistajan on vaikeaa pysyä mukana, jos ilmastotoimena houkutellaan kiertoaikojen jatkamiseen ja monimuotoisuuden edistämiseksi lahopuun lisäämiseen, mutta nämä johtaisivat suojeltavan vanhan metsän statukseen, josta puuta ei osteta, mutta korvauksiakaan ei saada.

Luontopolitiikassa omia henkseleitä ei pidä ottaa käyttöön. Eikä tämä tarkoita sitä, että Suomi lipsuisi kansainvälisistä sitoumuksista, vaan soveltaisi niitä omista lähtökohdistaan ja myös sosiaaliset ja taloudelliset tarpeet huomioiden. Luontoa ei pidä suojella EU komission vuoksi, vaan suomalaisten omista lähtökohdista ja tarpeista.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.