Ympäristöluvat kuntien vastuulle ja ilmoituksiksi

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 20.8.2016 3:00
Mikko Tiirola

Sipilän hallituksen keskeinen tavoite on sääntelyn keventäminen. Yrittäminen ja sitä kautta työn luominen on hankaloitunut vaivihkaa erilaisten lupaprosessien monimutkaistumisen myötä.

Maakuntauudistuksen yhteydessä lupaviranomaisina nykyisin toimivien elyjen ja avien tehtävät tullaan järjestelemään uusiksi valtakunnallisen viraston, maakuntien ja kuntien kesken. Uudistuksessa tehdään kauaskantoisia ratkaisuja. Tällä uudistuksella ratkaistaan pitkälti se, voidaanko hallituksen tavoitteet sääntelyn purkamisesta saavuttaa.

Maakuntien ja kuntien kokonaiskehittäminen ei onnistu, jos luvat ja luonnonsuojelu on eriytetty päätöksenteossa ja ne ratkaistaan valtion viraston toimesta kaukana asukkaista ja elinkeinoista. Kokonaiskehittämiseen kuuluu tasapainoinen harkinta sekä ympäristö- että elinkeinoasioissa. Ympäristöasioiden erottaminen on myös omiaan lisäämään vastakkainasettelua ympäristön ja elinkeinon välillä, vaikka ympäristönäkökulman pitäisi olla mukana kaikessa päätöksenteossa.

Hallitus ei saa hukata tilaisuuttaan purkaa sääntelyä ja tarjota kunnille eväitä elinvoimansa rakentamiseen. Uuden monitasoisen sääntelyn asemasta pitäisi maakuntauudistuksen yhteydessä kaikki alle ns. direktiivilaitoskoon yksiköt vapauttaa erillisistä ympäristöluvista ja siirtää kevyemmän ilmoitusmenettelyn piiriin. Samalla päätösvalta tulee siirtää kunnille, joissa myös hankkeita koskevat rakennusluvat tullaan käsittelemään. Tämän jälkeen palvelut saataisiin yhdeltä luukulta omasta kunnasta. Kuntien kokonaisvastuu alueidensa ja elinkeinojensa kehittämisestä vahvistuisi.

Myöskään luonnonsuojelukokonaisuutta, joka kuuluu keskeisesti maakunnan toimintaan ja suunnitteluun, ei kannata siirtää valtakunnalliseen virastoon vaan antaa maakuntapäätöksenteon hoidettavaksi. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen on pääosin arkista työtä maakunnissa, lähellä luontoa. Tätä ei voida tehdä valtakunnallisesta virastosta vaan alueilla, paikallisia luonnonolosuhteita ymmärtäen. Jos vaikkapa Natura-verkostoon liittyy valtakunnallista vastuuta, voidaan se hoitaa ministeriön kautta.

Ympäristölupa- ja luonnonsuojeluasioita ei siis pidä keskittää valtakunnalliseen virastoon, vaan luottaa kuntien ja maakuntien harkintavaltaan lainsäädännön puitteissa.

Syksyllä eduskunta käsittelee myös merkittävää maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta, joka toteutuessaan tuo kunnille välineitä maaseudun kyläalueiden elinvoimaisuuden lisäämiseen.

Maisematyöluvan osittainen poistuminen metsänkäsittelystä on tärkeä uudistus erityisesti biotalousmaakunnille. Maisemansuojelussakin on siirryttävä vapaaehtoisiin sopimuksiin, kaavasuojelu on tullut tiensä päätökseen.

Mikko Tiirola

metsävaltuuskunnan pj., MTK r.y.

Petäjävesi